Kun on saanut tiedon vakavasta sairaudesta, eteen aukenee kolme ennen tuntematonta joulua.
Ensimmäinen joulu sairauden kanssa. Ensimmäinen joulu jälleen ilman sairautta, eli viimeinen joulu juuri sen taudin kanssa. Ja sitten kenties viimeinen joulu.
Ne ovat omanlaisiaan kaikki. Esimerkiksi: Tutustumista kipuun ja pelkoon. Kamppailua luottamuksen ja epäuskon välillä. Luottaako hyvään vai varautuuko huonoon? Lähteäkö tuimasti vai tyynesti?
Joulu on vuoden juhlista tunnekylläisin. Sitä ei ole aina helppo ottaa tavallisenakaan vastaan, tyystin terveenkään. Toivo ja epätoivo ottavat mittaa sen hämärässä, samoin kenties kiitollisuus ja katkeruus. Miten haluan elää tämän joulun? Mitä pidän salaisena, itselläni? Mistä puhuminen helpottaa omaa ja omaisten oloa? Minkä haluan jättää taakseni, minkä kohtaaminen vaatii katsomista kohti?
Sairauden otetta elämästä ei yleensäkään pidä väheksyä. Se tekee elämästä toisenlaisen, monessa mielessä, ja sitä on kunnioitettava. Samoin on kunnioitettava tapaa, jolla sinä otat vastaan sen, mitä olet saanut, tai sen, mitä saatat menettää.
Jouluna syttyvät kynttilät. Olivatpa ne missä tahansa, liekit valaisevat tätäkin joulua elämän ja rakkauden kunniaksi.
-Hilkka Olkinuora-
