
Vuosi on nyt vaihtunut ja elämme jälleen uutta vuotta, uutta tämän hetken ”aikakautta”. Se on monella tapaa aina siirtymä seuraavaan: uuteen vuoteen, uuteen maailmaan, josta emme tiedä. Sen polku tulee olemaan uusi, vaikka raamit elämälle olisivatkin entiset ja tutut.
Monelle tämä voi olla jännittävää ja kutkuttavaa aikaa, mitä elämällä onkaan meille varattuna. Monelle tämä voi kuitenkin olla myös pelottavaa aikaa. Vuoden alku on kuin tabula rasa, tyhjä taulu, maalaus jonka sisältö vielä on tuntematon ja usein uusi ja tuntematon meitä voi pelottaakin. On asioita joihin voit vaikuttaa, ja asioita joihin emme voi vaikuttaa. Kuitenkin kaikki asiat aina vaikuttavat uuden vuoden tauluun, jota elämässämme maalaamme yksin, että ympäröivän maailman ja myös läheistemme kanssa.
Olin itse henkilökohtaisessa elämässäni vuosia pitkäaikaissairaan, syöpäsairaan miehen puoliso, nyttemmin olen ollut leski jo jonkin aikaa.
Elin vuosikausia siis elämää rinnalla ja maailmassa jossa oli sairautta, hoitojaksoja, syöpähoitojen väliaikoja, kontrolleja ja mahdollista pelkoa tai jännitystä sairauden uusimisesta tai pahenemisesta. Ja aina myös toivoa hyvistä hetkistä ja tulevaisuudesta ja nauttimista myös tästä päivästä ja ilon pilkahduksista.
Tällaisessa vuoristorataisessa maailmassa eläminen pitkäjaksoisesti, se on vaativaa ja ajoittain hyvin raskasta. Sitä ei käy kiistäminen.
Mutta jos annat itsellesi mahdollisuuden että myös luvan, niin myös tällainen maailma luo ympärilleen mahdollisuuden, että aidosti osaat nauttia ja asettua myös elämän pienien ja aina niin arvokkaiden hetkien ja elämän eri sävyjen äärelle: nauttien aurinkoisista ilosta ja onnen sävyistä kun on niiden ilon aika ja tummista surun tai pettymysten tunteista, kun on niiden aika.
Elämä jatkaa kiireisenä kulkuaan ja usein saatamme huomaamattamme osata olla pysähtymättä näiden erilaisten tunteiden äärelle. Kiireinen arki kun vie usein myös mennessään. Näin minullakin on elämässäni ajoittain käynyt.
Mutta sitten kun asiaan havahtuu ja antaa itselleen tilaa ja aikaa kuulla ja kuunnella kehoa ja mieltään, niin kaikille erilaisille, kuten edellisen vuoden tunteille tai tämän hetken kokemuksille tulee tilaa tulla todellisiksi ja koetuiksi.
Huomisesta ja tästä alkaneesta uudesta vuodesta emme tiedä, mitä kaikkea se tuokaan mukanaan. Mitä haasteita, mutta myös: mitä ilon ja elämänmakuisen elämän kokemuksia saammekaan tänä vuonna kokea?
Koeta siis uskaltautua asettumaan ja nauttimaan ja kuulemaan itseäsi ja elämääsi kaikkine sävyineen tänä vuonna ja tässä hetkessä: Niin minä ainakin yritän tehdä.
Iloista, toiveikasta ja tunteikasta alkanutta uutta vuotta kaikille!
Suvi Laru, Syöpäklinikan Tukijat hallituksen jäsen